Inarin päiväretket: Jänispään laella

Inarin reissumme toiseksi viimeisenä päivänä, juhannusaattona, aurinko porotti sinitaivaalta ja lämpötila huiteli kahdenkymmenen asteen yläpuolella. Suuntasimme auton nokan kirkonkylältä pohjoista kohti. Yksi matkan tavoitteista oli nähdä viikon aikana pohjoisen Lapin aluetta mahdollisimman monipuolisesti, sen mitä nyt viikossa siitä ehtii kokea. Utsjoki ja Kevo oli koluttu edellisvuonna, mutta Inarijärven pohjoispuoli oli vielä näkemättä.

Vätsäri ja Kaldoaivi ovat turhan laajoja erämaita, jotta niihin ehtisi päiväseltään mitenkään tutustua. Olin kuitenkin etukäteen lukenut Jouni Laakosen Erämaat-kirjasta, että hieman Sevettijärven kylän jälkeen kohoaa Jänispää-tunturi, jonka laelta aukeaa näkymä Kaldoaivin laajaan erämaa-alueeseen. Samaisen tunturin laelta kulkee polku kohti Näätämö-jokea sekä pidempää Sevettijärvi-Pulmanki-vaellusreittiä. Alun perin suunnittelimme patikoivamme joelle ja takaisin (yht. n. 12 km), mutta porottava aurinko sai meidät muuttamaan suunnitelmiamme.

Tätä suunnitelman muutosta myös avittivat suuret paarmat, jotka ilmaantuivat välittömästi auton pysähdyttyä pörräämään ilonamme. Päätimme tällä kertaa kävellä vain huipulle ja takaisin. Jänispään laelle kuljettava polku lähtee Näätämöön johtavan tien varresta, pieneltä pysäköintialueelta. Parkkipaikalla on Kontinpaistaman varaustuvalle ohjaava opaskyltti. Tunturin harjanteelle johtava polku on melko helppokulkuista, joskin paikoin kivikkoista maastoa.

Jänispään huipulla sijaitsee masto, mutta tieltä katsottuna tunturin oikeanpuoleisen huipun päältä maisemia voi ihailla vapaasti. Tänne ei muistaakseni johtanut valmista polkua vaan jokainen voi sovittaa kulkunsa itse. Tunturin eteläpuolelta aukeaa näkymä sinisenä välkkyvälle Sevettijärvelle, pohjoispuolella taas siintää Kaldoaivin autius. Alhaalla mutkittelee tie kohti Näätämön kylää ja Norjan rajaa. 

Visiittimme huipullakin jäi lopulta hieman suunnitteltua lyhyemmäksi, sillä tuulesta huolimatta mäkäräparvi etsiytyi seuraamme. Ihmisten kimppuun ne eivät kovin hanakasti käyneet, mutta Tiuhtia kiusasivat ja ehtivät syödä sen mahan punaiseksi.

Sevettijärven ja Vätsärin seutu lienee Suomen järvirikkainta seutua, mikä oli helppo huomata ajomatkan aikana. Monet taitavat taittaa tuon etapin ajaessaan kohti Jäämeren rannikkoa ja Norjan Kirkkoniemeä. Meiltä jäi vierailu Norjan puolella nyt välistä ja Näätämön kyläkin on vielä näkemättä. Jänispään huipulle ja takaisin kipaisee kuitenkin sen verran nopeasti, että mikäli on matkalla vaikkapa tuonne Kirkkoniemeen, kannattaa pitää tauko ja poiketa huipulla jalkojaan verryttelemässä.