Helatorstain aikaansaama pitkä viikonloppu tarjosi oivan mahdollisuuden lähteä korkkaamaan tämän vuoden varsinainen retkeilykausi. Pohdimme pitkään, että jaksammeko lähteä yöpymistä edellyttävälle vaellusreissulle työviikon päätteeksi ja mihin päin Suomen maata sitten lähtisimme. Onneksi kesäiseksi muuttunut sää houkutteli sen verran, että päätimme lähteä vaikka pohjoisen reissuunkaan ei ole enää pitkä aika. Yhden yön telttailu ei sinänsä vaadi hirveästi suunnittelua, mutta oli reissu sitten pitkä tai lyhyt on aina pakattava mukaan sama setti majoittumisen ja ruuan laiton osalta ja jaksettava vielä retken päätteeksi huoltaa ja pakata varusteet asianmukaisesti. Meidän on lisäksi järjestettävä kotiin jäävien eläinten hoito.
Kohteeksi valikoitui meille ihan uusi tuttavuus - Isojärven kansallispuisto Keski-Suomesta. Katselimme etukäteen reittejä ja vaikutti siltä, että Isojärvi sijaitsee riittävän lyhyen ajomatkan päässä parin päivän reissua ajatellen ja lisäksi puistossa on kierrettävissä sopivanpituinen rengasreitti.
Matkaan lähdimme helatorstain jälkeisenä perjantaina. Koko viikonlopuksi oli luvattu lämmintä ja aurinkoista säätä. Saavuimme lähtöpaikkaamme Huhtalaan puolen päivän maissa ja kun viimeiset tavarat oli sullottu rinkkoihin ja vaellusmonot vaihdettu jalkoihin, oli aika aloittaa päivän taival. Heti alkumatkasta tutustuimme Huhtalan kruunutorpan pihamaahan. Auringon paahtaessa tunnelma oli jo tässä vaiheessa melko kesäinen ja takki muuttui äkkiä tarpeettomaksi.
Huhtalasta jatkoimme taivalta kohti Lortikan savottakämppää. Tie Lortikkaan oli paikoin hyvinkin leveä, mutta liekö tuuli vai talvi tehnyt tuhojaan, sillä kulku oli aluksi aikamoista esterataa, kun polulle oli laonnut puu toisensa jälkeen. Matkan varrella näimme myös ensimmäiset merkit puiston tunnuseläimestä - majavat ovat tehneet patojaan melkein jokaiselle lammelle Isojärvellä.
Lortikan savottakämpälle saavuttuamme huomasimme kyltistä, että kämpän pihapiiri oli varattu vuokraajille. Pihan tavaroista päätellen kämppä oli nytkin vuokrattu, mutta asukkaat taisivat olla reippailemassa tuona hetkenä. Pihapiirin täytti sen sijaan mahdoton kurnutus ja pulputus. Kymmenet sammakot polskivat lammessa ja mikäs kesäisen lämpimässä säässä oli pulikoidessa.
Lortikasta matka jatkui Lortikanvuoren luontopolulle. Isojärvi on tunnettu korkeuseroistaan ja kivikkoisista poluistaan. Kyseinen luontopolku tarjosikin mahdollisuuden kokea kansallispuiston tätä puolta ja nousta korkealla kalliolle katselemaan metsäistä maisemaa. Kiersimme vain osan luontopolusta ja jatkoimme kohti puiston eteläisempiä osia. Nälkä jo kurni vatsassa ja päätimme jäädä tauolle kauniin Kaakkolammin rannalle. Ruokaseuraa tarjosi lammella lipunut kuikkapariskunta.
Ruoan ja tauon virkistäminä kävely taas maistui. Päivän tavoitteenamme oli tehdä Heretyn kautta koukkaus Kuorejärvelle. Heretyn kämpällä oli juuri avautunut kesäkahvila, mutta sinne päästyämme jouduimme valitettavasti toteamaan, että kahvilan korttikone ei toiminut eikä meillä ollut riittävästi käteistä matkassa. Lämpötila oli melkein helteinen, joten kahvilan mainostama maalaisjäätelö olisi kyllä maistunut! Heretyn ympäristössä tuntui selvästi olevan enemmän porukkaa, vaikka päivä oli kääntymässä jo iltaan.
Vielä ennen Kuorejärven määränpäätä oli tassua todella laitettava toisen eteen. Majavien tehtailemat padot ovat muuttaneet kansallispuiston reitistöä ja uusi polku on linjattu kulkemaan korkeiden kallioiden kautta. Itse Kuorejärvikin sijaitsee melko kivikkoisen polun päässä. Vaikkei päivämatkamme ollut kuin noin 11 kilometriä, hiillosti ilta-aurinko viimeisetkin mehut kulkijoista. Haastavakulkuinen maasto oli niin ikään rasittanut jalkoja, ja molemmissa kantapäissä oli jo ensimmäisenä iltana mukavat alut vesirakoille.
Vaelluksella on kuitenkin mukavaa aina se, miten nopeasti päivän koettelemukset ja rasitukset unohtuvat, kun saa hengähtää maisemia katsellen. Olimme aluksi Kuorejärven laavulla vain keskenämme, mutta illan aikana paikalle tuli myös toinen pariskunta ja myöhemmin yöllä joukko partiolaisia. Kuorejärvellä tulipaikkoja oli kuitenkin kaksin kappalein, rannan tuntumassa sekä laavun edustalla, joten halutessaan sai olla omassa rauhassa.
Ilta oli melko lämmin ja vasta auringon laskettua viileys alkoi hiipiä iholle. Missään vaiheessa ei kuitenkaan tarvinnut oikeastaan palella. Istuimme tyyntä järvimaisemaa ihaillen ja lintujen ääniä kuunnellen. Hieman ennen yöpuulle käymistä, hämärän jo laskeuduttua järveltä kuului mahtava läiskäytys. Kiikareita ei valitettavasti ollut mukana, mutta kaukaa erotimme nenänpään lipumassa veden pinnalla - majavahan se siellä.
Yön aikana Kuorejärvelle oli lennähtänyt myös kuikkapariskunta komeasti huudellen. Aamutoimet sujuivatkin kuikkien sukeltelua seuraillen. Kymmenen aikaan pääsimme taas matkan ja päivä alkoi reippaasti Latokuusikon polun kierrokselle. Latokuusikko on lehto, tosin täällä päin Suomea lehto ei ilmeisesti tarkoita yhtä rehevää metsää kuin rannikolla. Melko nopeasti etenimme myös Vahterjärven laavulle, jossa tuntui yön aikana myös olleen vilskettä retkeilijöiden suhteen.
Kumpuileva ja paikoin jyrkkäkin maasto jatkui aina Kalalahteen asti. Kalalahdessa polku tulee itse Isojärven rantaan. Kirkas vesi näytti houkuttelevalta ja melkein teki mieli käydä pulahtamassa. Jatkoimme kuitenkin taivalta Kalalahden telttailu- ja tulipaikalle. Lyhyen evästauon jälkeen suuntasimme kulkumme kohti Huhtalaa ja parkkipaikkaa. Aurinko porotti jälleen ja iltapäivän kuumimmat tunnit olivat juuri alkamassa. Huhtalaan johtavalla tiellä hiekka pöllysi ja hikikarpalot valuivat kuin keskikesän helteillä.
Autolla oli ihana vaihtaa keveämmät kengät jalkaan ja saada hiostava rinkka pois selästä. Kotimatkalla kameran kuvia selatessa mielessä välkehtivät vielä Isojärven kirkkaat järvet ja lampareet, kuikkien huudot ja majavien padot. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka.
