lauantai 27. syyskuuta 2014

Syysmuuttajia bongailemassa


Syyskuu lähestyy uhkaavasti loppuaan ja syksy etenee armotta. Ruskasta on ennustettu tänä vuonna värikästä, mutta saa nähdä vievätkö tuuliset päivät lehdet mennessään ennen kuin väriloisto ehtii täyteen mittaansa. Työmatkalla ja työpäivien aikana olen useasti ehtinyt bongaamaan komeita lintujen muuttoparvia, varma syksyn merkki sekin. Ensimmäisen Hangon vierailun jälkeen päätimme, että palaamme syksyllä tuonne samaiselle Tulliniemen luontopolulle katsastamaan, miten syysmuutto näkyy tuolla eteläisimmässä kärjessä. Viime viikonloppuna oli sitten tämän toisen Hanko-visiittimme aika. Sääolosuhteet olivat tällä kertaa hieman erilaiset, sillä meri oli paikoin melkein tyyni eikä tuullut juuri laisinkaan. Edelliskerralla juhannuspäivänä oli turvauduttava pipoon, nyt meinasi tulla kuuma, kun oli takki päällä.


Sää siis suosi retkeilyä, mutta muuttamista ei niinkään, sillä tuulta ei tosiaan ollut nimeksikään. Pysähdyimme noin puolivälissä matkaa evästauolle samalle näköalakalliolle kuin viimeksikin. Hetken aikaa ajattelimme, että näinköhän reissulla tulee tehtyä bongauksia ollenkaan. Hetken tarkkailun jälkeen havaitsimme kuitenkin pari harmaahaikaraa, jotka olivat jähmettyneet suurien kivien päälle patsastelemaan. Jatkoimme eväiden syöntiä, kunnes yhtäkkiä huomasimme, kuinka pari lokkia ja sorsaparvi pyrähtivät lentoon ja näiden perässä myös nuo haikarat kaarsivat hetkessä ylitsemme. Tällaiset äkkinäiset pyrähdyksethän enteilevät yleensä vaaran eli petojen lähestymistä ja toden totta, mereltä paikalle liiteli pakenevien lintujen vanavedessä kaksi uljasta merikotkaa. Kaikeksi onneksemme ne vielä jäivät yllätyshyökkäyksen jälkeen pitkäksi toviksi passiin hiekkasärkälle ja saimme rauhassa tarkkailla niitä. Ei siis lainkaan turha reissu bongausten osalta!

Reissusta jäivät siis parhaiten mieleen syysmuuttajien sijaan ylväät kotkat, tyyni meri ja lämmittävä ilta-aurinko. Sohvi jäi tällä kertaa kotijoukkoihin, sillä sen kanssa on vähän rasittavaa tehdä yhtään pidempiä automatkoja. Tiuhti taisi nauttia eniten meressä pulikoinnista.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti