Pieni ja harmiton blogi on uinunut viimeiset pari vuotta eikä minulle ole oikein ollut mielenkiintoa palata sitä päivittämään. Viime aikoina ajatus on kuitenkin pyörinyt yhä useammin mielessä, kun on lueskellut muiden blogikirjoituksia ja toisaalta oma retkeilyharrastus ja kaikenlainen luonnossa kulkemiseen liittyvä on ottanut tuulta alleen. Olen ajatellut, että olisi mukava kirjata retkeilykokemuksia ja tuntemuksia ylös muuallekin kuin retkillä mukana kulkevaan vaelluspäiväkirjaan, ehkäpä niistä voi joskus olla jollekin toiselle myös hyötyä.
Aiemmin blogissa keskityin kuvaamaan enimmäkseen näiden meidän nelijalkaisten touhuja ja tekemisiä, mutta jatkossa keskittynen enemmän kertomaan tarinoita polkujemme varsilta. Toki nuo nelijalkaiset ovat usein mukana, joten varmasti ne ja niihin liittyvät asiat täällä myös vilahtelevat aika ajoin.
Säästin blogiin muutamia kirjoituksia, jotka tähän teemaan liittyvät, kaikista vanhimmat poistin ja arkistoin itselleni. Hetta-Pallas vuoden 2014 kesällä oli ensimmäinen vaellusreissumme ja vaikka tuohon reissuun liittyikin monia epämukavia muistoja (räkkä, helle...) jätti se kuitenkin pysyvän kipinän tähän harrastukseen, luonnossa liikkumiseen yleensä ja tietysti loputtoman kaipuun pohjoisen maisemiin. Tuon reissun jälkeen on sitten tullut jo useampi pidempi ja vähän lyhyempikin telttareissu tehtyä ja tulevalle kesällekin on kaikenlaista suunnitteilla.
Voi olla, että jossain vaiheessa palaan vielä takautuvasti näihin jo tehtyihin reissuihin, mutta tässä ainakin pikakatsaus siihen, missä olemme kulkeneet.
Viime vuoden kesäkuussa vaelsimme Kevon reitin ja koukkasimme yhdeksi yöksi Kuivin tuvalle. Tuvalta käsin teimme iltakävelyn Guivi-tunturin huipulle. Kesäkuu oli aika kylmä ja sateinen ja mekin saimme näistä sääilmiöistä reissun aikana nauttia, mutta onneksi myös aurinko paistoi ja mikä parasta, ei yhtään ötökkää yhtään missään.
Heinä-elokuun vaihteessa suuntasimme Ruotsin puolelle legendaariselle Kungsledenille. Reissu oli oikein onnistunut ja vastasi hyvin odotuksia: väkeä oli välillä vähän liikaa, mutta kun ei yöpynyt tuvilla sai myös omaa rauhaa. Säät eivät oikein suosineet ja maasto oli hyvinkin mutaista ja märkää, mutta maisemat tietysti palkitsivat. Ja olihan se omanlaistaan luksusta, että reitin varrelta saattoi täydentää muonavarastoja herkuilla ja kylmällä cokiksella. Itse Kebnekaise jäi kyllä surkean ilman vuoksi huiputtamatta, joten joskus on vielä palattava.
Pidempi reissujen lisäksi olemme tehneet myös lyhyempiä yhden yön reippailuja Seitsemiselle, Liesjärvelle ja Repovedelle.
Tulevalle kesälle on suunnitteilla ainakin vaellus Urho Kekkosen kansallispuistossa, päiväretkeilyä ja mökkeilyä Inarin seudulla sekä loppukesästä reissu Islantiin. Näistä lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti