Kun kesän reissut oli reissattu, alkoi arjen odottelu. Nopeastihan se arki sitten tempaisi mukaansa ja nyt ei auta kuin muistella kesän retkeilyjä kaiholla. Arkisen elon ohella olemme kuitenkin hyödyntäneet näitä viimeisiä kesäisen tuntuisia viikonloppuja ja reippailleet niin lähellä kuin hitusen kauemapanakin.
Eilen lauantaina ajelimme noin 100 kilometrin päähän ihmettelemään Etelä-Suomen suurinta suota, Torronsuota sekä piskuista Torron kylää suon kyljessä. Kuljimme reilun 10 kilometrin reitin kansallispuistossa. Reitti kuljetti ensin mukavasti suon poikki metsäisiin maisemiin. Kävimme Idänpään lintutornilla katsomassa suota myös lintuperspektiivistä. Torni oli hassusti hieman sivussa varsinaiselta reitiltä eikä sinne ollut myöskään mitään kylttiä, mutta kesällä ostetun retkeilykirjan neuvojen ansiosta osasimme sitä oikeasta kohdasta etsiä. Tornilta matka jatkui hiekkatietä pitkin Torron kylän kulttuurihistoriallisesti merkittäviin maisemiin ja lopuksi vielä lyhyen pätkän maantietä kunnes polku poikkesi suonlaitaa takaisin lähtöpisteeseen. Muuten oikein mukava reitti, mutta tuota maantietä oli vähän kelju kulkea, kun vierestä suhasivat rekat 80 kilometrin tuntinopeudella eikä väistötilaa pientareen puolelle oikeastaan ollut.
Ilma oli vielä kesäisen lämmin, mutta kyllä suolla sekä metsässä oli jo nähtävissä vahvasti syksyn merkkejä ja ruskan hentoja värejä.
Pari viikkoa aikaisemmin puolestaan kiersimme Sorlammen luontopolun. Luontopolun pituudeksi on jossain mainittu 5 kilometriä, mutta aina se on kyllä tuntunut paljon pidemmältä. Nyt tarkistimme asian SportsTrackerin avulla ja parkkipaikalta mitattuna matkaa kertyi yhteensä noin 7 kilometrin verran. Noh, parkkipaikaltahan joutuu jonkun matkaa kävelemään ennen kuin polun saavuttaa, että sinänsä viisi kilometriä ei ihan metsään mene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti