Blogimme näyttää vahvasti keskittyvän näihin retkeilyihin ja lenkkeihin, mutta se kai meidän pääasiallinen vapaa-ajan "harrastuksemme" on. Ja mukava kerätä itselle muistoksi, niin voi sitten palata aina ajassa taaksepäin ja muistella, että mitä havaintoja tuli milloinkin tehtyä.
Näistä lämpimistä ja aurinkoisista syysviikonlopuista täytyy ottaa kaikki ilo irti, niin kauan kuin tätä huvia kestää. Tällä kertaa lähdimme hakemaan mielenrauhaa Meiko-järveltä. Päätimme kävellä Meikon ympäri, viimeksi keväällä teimme samanlaisen reissun ja silloin oli ongelmana oikean polun löytäminen järven toiselta puolelta. Meikon reitti ylipäätään on aika huonosti merkitty, polku on kyllä paikoin selkeä, mutta varsinaisia reittimerkkejä on vain muutama sinne tänne ripoteltuina. Toisella puolella järveä on välillä arvottava useamman polun väliltä ja kun maastonmuotoja on vähän enemmän, katoaa polku välillä kalliolle kapuamisen takia. Nyt kuljimme päinvastaiseen suuntaan kuin viimeksi ja kävelimme hankalan osuuden ensiksi. Näin päin reitti menikin vähän sujuvammin ja kun tällä kertaa oli myös evästä mukana, ei ehtinyt iskeä nälkäheikotuskaan kuten edelliskerralla.
Meiko on eteläsuomalaiseksi järveksi siitä epätyypillinen, että se on hyvin kirkasvetinen. Hieman kuten vaikkapa Pohjois-Karjalan vastaavat kallioiset järvet. Järvellä pesiikin kuikkapariskunta, jonka ainakin me olemme melkein joka vierailulla bonganneet. Kierros järven ympäri on noin kymmenen kilometrin mittainen taival ja polku kulkee lähes koko ajan aivan järven rannan tuntumassa. Matkan varrelle mahtuukin monta mukavaa maisema- ja eväidensyöntipaikkaa. Tällä kertaa metsässä oli lukuisten sienten lisäksi myös jonkin verran hirvikärpäsiä ja onnistuimmepa nappaamaan parit punkitkin mukaan. Hirvikärpäset ovat ällöttäviä, mutta onneksi kuitenkin melko vaarattomia otuksia ja harvemmin ehtivät puraistakaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti