Vaikka säissä ei ole tapahtunut merkittävää paranemista tai etenemistä kesän suuntaan (oikeastaan päinvastoin), on kuluneeseen juhannusviikkoon kuulunut kaikenlaista.
Viime viikon sunnuntaina kävimme ensin äidin luona moikkaamassa Rommia. Rommi ja Tiuhti vimmasivatkin oikein urakalla niin, että matot vaan sutivat. Aiemmin Tiuhti on suhtautunut välillä vähän nuivastikin Rommin riehuntayrityksiin, mutta ehkä tämän vähän aikuistuttua löytyy yhteinen sävel paremmin.
Saman päivän aikana päätimme pitkästä aikaa poiketa Uutelan ulkoilupoluille merta katsastamaan. Nyt kun emme enää itse asu kävelymatkan päässä merestä, on sitä päästävä varta vasten katsomaan. Ilma ei ollut kovin lämmin, mutta maisemat Uutelassa yhtä mukavia kuin ennenkin.
Viikon aikana kävimme myös ilman koiria katsastamassa Nuuksion uuden luontokeskus Haltian näyttelyineen. Päivitimme myös retkivarustearsenaaliemme vaellusta varten ja nyt on rinkat valmiina. Teltta ostettiin jo aikaisemmin ja samoin makuupussit ja telttapatjat ovat matkalla, kun joskus postista kotiin asti ennättävät. Kaikenlaista pienempää, mutta tarpeellista sälää vielä puuttuu aika paljon.
Juhannusaattona tarkoituksemme oli lähteä tutkimaan Sipoonkorven Kalkkiruukin luontopolkua, mutta reissusta tuli kaiken kaikkiaan vähän epäonnistunut. Etsimme lähtöpaikkaa hyvän tovin ja jätimme auton ensin tyystin väärään paikkaan. Rankka sadekuurokin yllätti ja kun lopulta keksimme, että mistä reitti varsinaisesti lähtee, olimme jo litimärkiä ja kellokin sen verran, että kurvasimme kotio päin ja kävimme Lasilaaksossa kävelemässä tutun ja turvallisen luontopolun. Lehmät olivatkin jo saapuneet niitylle maisemaa hoitamaan ja lintutornin luona kuulimme, kuinka kaulushaikara huhuili jossain tiheässä kaislikossa. Eikä satanut pisaraakaan!
Juhannuspäivänäkin olisi tarkoitus lenkkeillä, katsotaan, minne päin päivä meidät kuljettaa! Maanantaille on myös tiedossa ihan jännittävää ohjelmaa, olemme menossa (ilman koiria kylläkin) testaamaan melontaa. Sääennusteet vaan toistaiseksi näyttävät vähän ikäviltä sen päivän suhteen, mutta toivossa on hyvä elää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti