Vietimme tämän vuoden hiihtolomaa Posion maisemissa mökkeillen ja retkeillen. Posion omien luontokohteiden, Riisitunturin ja Korouoman lisäksi kävimme tutustumassa myös Koillismaan helmeen, Oulankaan. Oulangassa piipahdimme mökkilomamme aikana kahteen otteeseen, katsastamassa Kiutakönkään ja luontokeskuksen sekä kiertämässä Hiiden hurmos -polun. Toisena päivänä suuntasimme Juumaan tarkoituksena kiertää Pieni Karhunkierros.
Etukäteen olin etsinyt netistä tietoa Oulangan alueen talvireiteistä ja Metsähallituksen Luontoon-sivustolta selvisikin, että suosittu Pienen Karhunkierroksen reitti olisi kuljettavissa talvisaikaan. Muutoin en kuitenkaan löytänyt kuvauksia reitin kuljettavuudesta ja luontokeskuksellakin oltiin vähän epäileväisiä sen suhteen, missä kunnossa polku olisi alun tallatumman osuuden jälkeen. Päätimme siis varmuuden vuoksi ottaa lumikengät matkaan.
Juumassa parkkipaikka oli melkeinpä autio, kun sinne saavuimme. Punainen portti ohjasi retkeilijät oikeaan suuntaan, mutta täytyy sanoa, että ainakin näin talvella tuo paikka näytti jotenkin kaikkea muuta kuin siltä, että siitä alkaisi Suomen tunnetuimpiin kuuluva retkeilyreitti. Selvästi enemmän autoja ja kulkijoita olikin noin 1,5 kilometrin päässä paikallisen matkailuyrittäjän, Basecamp Oulangan pihassa.
Pakkasta oli tuona päivänä kymmenisen astetta ja aurinko pilkahteli välillä pilviverhon läpi. Myllykosken tummanpuhuvia pyörteitä katsellessamme auringonsäteet kultasivat hentoisina leijailleet lumihiutaleet ja maisema oli satumainen.
Kuljimme alkumatkan aikalailla samaa tahtia opastetun lumikenkäryhmän kanssa. Meillä lumikengät keikkuivat repun painoina, sillä polku oli sen verran tamppautunut, että kulku oli nopeampaa ilman kenkiä. Näytti siltä, että suurin osa paikalla talvisin vierailevista suuntaa kulkunsa Jyrävän jälkeen takaisin samaa reittiä pitkin. Siilastuvan jälkeen polku kapeni emmekä kohdanneet enää muita kulkijoita kuin vasta palatessamme takaisin Myllykoskelle.
Ehdottomasti parasta reitissä olikin rikkumaton hiljaisuus ja rauha, joka vallitsi kaikkialla. Kesällä asiat taitavat olla toisin ja kulkijoita on ruuhkaksi asti. Jyrävä lepäsi tällä kertaa jykevän jääkannen alla, mutta virran voimasta muistutti vesihöyry, joka könkäästä nousi.
Pidimme evästaukoa Harrisuvannon laavulla. Jäljistä päätellen paikalla oli vieraillut viime aikoina lähinnä metsän asukkaita. Kallioportin portaita noustessamme lumikengille oli käyttöä. Ilman niiden piikkejä sekä nousukorokkeita olisi ollut haastavaa ellei jopa mahdotonta yrittää kiivetä noita jäisen sileiksi kuluneita portaita. Ylhäältä Kallioportilta aukeavat näkymät kuitenkin palkitsivat rehkimisen.
Lopputaival takaisin Myllykoskelle ja sieltä parkkipaikalle sujui joutuisasti. Aurinko oli kadonnut jo pilviverhon taa ja lunta sateli hiljakseen. Myllykoskelle oli kerääntynyt paljon porukkaa koskea kuvaamaan ja katselemaan. Me olimme onnellisia siitä, että olimme saaneet kokea Karhunkierroksen ihan vain keskenämme ja jatkoimme pikaisesti matkaa autolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti